Aki Nummelan kisaraportti vihreältä saarelta
17.02.2012 20:36
Maastojuoksun naisten kärki. Kuva: Aki NummelaPyhän Patrickin sydänmailla Pohjois-Irlannin Armaghissa järjestettiin 22. kerran Armagh International Road Race sekä kolmea päivää myöhemmin legendaarinen Ras na Eirehannin maastojuoksu toisella puolella rajaa. Jälleen kerran oli järjestäjiltä kutsu käynyt myös Suomeen "Raision Jos Hermensille" Juha Hellstenille värvätä valtakunnan eliittijuoksijat pitämään Suomen lippua yllä kilpailuissa. Joukkueeseen kelpuutettiin tällä kertaa Antti-Pekka Niinistö, Arttu Vattulainen, Henri Manninen ja Aki Nummela. Valitettavasti Manninen ja Vattulainen joutuivat jäämään kotiin pienten vammojen vuoksi, mutta Niinistö ja allekirjoittanut olivat elämänsä tunnoissaan valmiina startteihin.
Jutun kirjoittaja Aki Nummela debytoi maaottelussa viime vuonna. Kuva: Jarno MaimonenArmagh International Road Race juostiin viime viikon torstaina ja illan päälähdöt naisten kolme kilometriä ja miesten vitonen päästiin starttaamaan historiallisessa miljöössä sateisessa ja pimenevässä illassa. Reitti völjyi Armaghin keskustassa sijaitsevaa puistoa kiertäen. Katsojia oli koleasta illasta huolimatta saapunut paikalle kelvollinen määrä nostattaen tunnelmaa herkullisesti. Ennakkoasetelmat lupailivat kovatasoista kilpailua molempiin startteihin, koska olihan paikalla Brittein saarten, Puolan ja Irlannin kerman lisäksi myös Yhdysvaltojen tulevaisuuden kärkikaartia. Naisten sarjassa valtikkaa piti alustavasti heilutella Pekingin olympianelonen ja Berliinin MM-hopeamitalisti Lisa Dobriskey, mutta hän joutui viime hetkellä vetäytymään pois kilpailusta ja jätti pakan auki muille menijöille. Miesten kilpailussa, ainakin järjestäjien papereissa, ennakkosuosikin viittaa piti yllään Los Angelesissa viisi kilometriä viime syksynä surffilauta kädessään voittanut Armaghin kolminkertainen mestari Christian Hesch, mutta miehen ulkoinen habitus kuitenkin kertoi viime aikojen sujuneen lenkkipolkujen sijaan Huntington Beachin tyrskyissä.
Naisten kolmen kilometrin kilpailusta muodostui alusta asti yhden naisen näytös. Team Pumaa edustanut englantilainen ex-suunnistaja ja vuorijuoksun kansanyhteisön mestari Lizzie Adams karisti muut kannoiltaan vähitellen vauhtia hivuttaen ja juoksi 9:16.43 jääden reittiennätyksestä vain reilun sekunnin. Viime kevään 10 000 metrin NCAA:n kakkosdivisioonan mestari ja nopeimman yliopistoajan (32:57) juossut Sarah Porter joutui antautumaan Adamsille kahdeksan sekuntia. Edellisiltana tenttasin samalla kuljetuksella meidän kanssa tulleelta 25-vuotiaalta Adamsilta tavoitetta seuraavan päivän kilpailuun, jolloin hän myönsi kilpailleensa vain muutaman kerran radalla ja maantiellä ja olevansa erittäin tietämätön omasta juoksuvauhdistaan kysyen: "Onko kymmenen minuuttia hyvä aika?" Onhan se toki, mutta helppo 9.16 on vielä parempi.
Miesten vuoro oli sitten naisten jälkeen ja ennakkoon oli tiedossa että vauhtia on luvassa. Onneksi Hesch oli jättänyt surffilaudan tällä kertaa kotiin, koska Niinistön kanssa lähdettiin aivan hänen kyljestään kiinni. Aivan kuin rapakon toisella puolella Yhdysvalloissa niin Pohjois-Irlannissakin startattiin hurjaa tahtia ensimmäisestä satasesta lähtien. Ensimmäinen tonni meni meillä n. 2:57 ja sijoitus pyöri arvioiden mukaan noin 60. hujakoilla. Kärjessä erkani noin kymmenen hengen Englanti-USA -maaottelu höystettynä 2.13:n puolalaismaratoonari Arek Gardzielewskillä. Tämä porukka etenikin tasaisesti aina viimeiselle kierroselle asti. Kirissä vahvin oli EM-maastojen viime joulukuun 22-vuotiaiden hopeamitalisti James Wilkinson ajalla 13:54.97. Kakkoseksi kiri jet-lageissaan vain kahdeksan tuntia aiemmin Chicagon lennolta saapunut Michael Crouch ja kolmanneksi raastoi samana viikonloppuna Ison-Britannian 3000 metrin hallimestaruuden pokannut Jonny Mellor. Itse kirin lopussa raivokkaasti aikaan 14:41.61 ja ylitin maalilinjan kelvollisesti sijalla 23. Kaiken kaikkiaan kilpailussa 15 minuutin rajapyykin ali rallatteli mehevät 40 menijää Antti-Pekka Niinistön ollessa 39. henkilökohtaisella ennätyksellään 14:59.42.
Parin päivän kulttuuriannin nautiskelun jälkeen oli aika suunnata uudelle taistelutantereelle. Ras na Heireannin maastokilpailu odotti himottavan mutaisena edellisviikon sateiden jäljiltä Boylen taistelukentällä. Mutainen tanssilattia ei ennakkoon meikän humppaamista huolettanut, koska olin varannut mukaan 1,5 sentin piikit jotka asensin korkkareihini. Suomalaistakin voittamiskulttuuria "Rasissa" on nähty kun Jussi Utriainen voitti kilpailun vuonna 2008. Armaghin maantiekisan keskeyttänyt surffari Hesch muisteli kaihoisana kuinka tuona vuonna Jussi karkasi maratonkengilläänkin vastustamattomasti muilta piikkarein varustautuneilta ravureilta pehmeällä alustallla. Tänä vuonna suomalaisvoittoon olisi tarvittu ehkä huippuunsaviritetty Mönkijä, mutta me kuolevaiset päätettiin lähteä täysillä nautiskelemaan olosuhteiltaan suomalaisittain harvinaisesta maastokilpailusta. Kilpailu juostiin viime kesänä kuolleen Larry McGuillin muistoksi. Larry toimi Ras na Heireannin kilpailunjohtajana ensimmäisestä startista 1970 lähtien.
Maastojuoksun nuorten sarjalaiset vauhdissa. Kuva: Aki NummelaJunnusarjojen jälkeen naiset möyhensivät reitin kisakuntoon neljän kilometrin matkalla. Lizzie Adams oli pehmeässä maastossa kuin kotonaan ja toisti torstain temppunsa jättäen Sarah Porterin viimeisellä 1,5 kilometrin kierroksella 13 sekuntia ja voitti helposti rullaillen ajalla 13:03. Adams kertoi kilpailun jälkeen hylänneensä Salomonin ja muutaman muun ison firman houkuttelevat sponsoritarjoukset seikkailu-urheilustarteista ja vuorijuoksuista ja keskittyvänsä nyt "vain" juoksemaan. Hän ei ollut kuullutkaan Helsingin EM-kilpailuista, mutta en yhtään ihmettelisi vaikka Helsinki kuulisi hänestä 10 000 metrin lähtö- ja maaliviivalla tänä suvena.
Miesten startti ei ollut aivan yhtä laaja ja kovatasoinen kuin Armaghissa, mutta paikan päälle tulivat tietenkin amerikkalaisten legioona sekä Irlannin maajoukkue. Matkan pituus oli kuusi kilometriä 1,5 kilometrin rinkiä kiertäen. Kilpailu oli jälleen kymmenen kärjen osalta hyvin tasainen. Osalla yhdysvaltalaisista jalat toimivat jo huomattavasti paremmin kuin pitkän lennon jäljiltä torstaina. Voittoon kirmasi helposti Wisconsinin yliopistossa Chris Solinskyn ja Matt Tegenkampin kanssa treenaillut ja opiskellut Landon Peacock. Brian Harvey säesti jenkkien kaksoisvoiton ennen Puolan Gardzielewskia. Armaghin kakkonen ja NCAA:n kakkosdivisioonan vuoden 2010 maastomestari Michael Crouch olisi varmaan laittanut Peacockin tiukoille jos ei olisi joutunut jäädä keräilemään irronnutta piikkaria kesken kilpailun. Itselle 12. sija surkeana maastojuoksijana kelvollisella ajalla 19.03 reilun minuutin kärjen perässä maistui hyvälle ja lupailee loistavaa jatkoa ajatellen. Antti-Pekka Niinistö oli omaan juoksuunsa tyytymättömänä kilpailun 18.
Tulokset:
-Aki Nummela
